Uskalsin aloittaa blogin. Eikö olekin hienoa? No ei oikeastaan. Älkää sitten ihmiset välittäkö mitä kirjoitan tänne ja tutut... Älkää ottako nokkiinne, ettehän?

Sataa... Vähän lisää... ihan vitun hieno päivä totta tosiaan ja jotenkin tuntuu, että tekis mieli kirjottaa jotain oikein angstista, mutta tänään ei ole vielä tapahtunut mitään... Lukio on muuten perseestä, btw. En suosittele. Tai ehkä tää mun asenne johtuu yleisestä elämäntilanteesta, joka on perseestä. Mh, älkää ikinä ottako miestä sen takia, että haluatte tehdä toisen mustasukkaiseksi. Lopulta siinä suhteessa käy niin, että jätät hänet, koska et ole oikeasti koskaan tuntenut mitään. Ja voin rehellisesti todeta, että se ei ole erityisen hieno kokemus. Itse asiassa tunnen itseni hirveäksi. No. Voinhan sanoa, että hän on uskossa ja minä olen ateisti, ei siitä olisi mitään tullut. Tai, eihän minun pidä lohdutella itseäni, hänen pitäísi ajatella noin. Mikahan tässä on se, jota on satutettu... ja jonkun hemmetin idiootin takia... Olenko epätoivoinen? Joo, enpä suinkaan enen...

Mutta siis yhteenvetona, en odota tältä päivältä mitään. Tunnen oloni täysin turhaksi ja elämäni on tyhjää ja tulee varmasti olemaan vielä aika pitkään. Kiitos ja heihei.